Huomaamatta

Mietin tässä töissä, että miten helppoa täällä onkaan syödä kaikenlaista mitä ei tule oikeastaan edes mietittyä. Meidän työpaikalla on JOKA päivä tarjolla erilaisia keksejä ja pullia, yleensä tuoretta tavaraa ja sitä on tarjolla joka välissä. Töissä karkkivarastomme ovat kyllä ihan uskomattomat ja siinä sitä muiden seurassa tai kun käy varastolla niin huomaamatta laittelee suuhunsa jos jonkinmoista. Sitten jos olet töissä pitempiä hetkiä, esimerkiksi monta päivää putkeen syöt joka päivä jotain herkkuja ja yleensä se ei jää mihinkään yhteen pullaan. Nyt kun pääsiäinen on tulossa, joka tuutista tulee herkkuja ihan niin, että ahdistaa.

En tiedä kiinnitänkö liikaa huomiota siihen, että nyt et syö ja sitten kun kiellän mietin asiaa koko ajan. Tiedän, että kieltäminen voi johtaa katastroofeihin mutta koska tiedän itsestäni, että olen aivan selvästi sokeriin koukussa ja että en syö siihen, että minun oikeasti tekis mieli jotain vaan siihen, että minulla on tylsää, telkkarin edessä kuuluu napostella jotain ja niin edelleen niin kieltäminen tekee hyvää(tässäkin on yksi, että minunhan ei välttämättä tee karkkia maun takia mieli vaan sen takia, että kaipaan sitä ähkypähky-tunnetta, minkä saan kun vedän sen puoli kiloa karkkia). Kuitenkaan en ihan totaalilakossa ole, koska paistoin eilen illalla itselleni lätyn (ilman sokeri) ja laittoin iltapalarahkastani osan siihen päälle ja mussutin. Iltapalarahkaani olin laittanut persikoita (huuhtelen ne yleensä ennen käyttöä) ja nehän ovat erittäin makeita, joten tämäkin vei makeannälkääni ja pienempi pahe mitä karkit. Mutta kuitenki oli hyvää:) Ero tähän oli normaaliin herkutteluuni verrattuna, että en tehnyt lättyjä kasaa ja ostanut siihen päälle litraa jäätelöä, joten olen ylpeä itsestäni. Se erään yön herääminen on vieläkin kamala painajaisena mielessäni.

Eräs myös erittäin paha tapani on se, että palkitsen ja suostuttelen itseni tekemään asioita karkin voimalla. Tämä on nyt loputtava täysin. Esimerkiksi jos joku koulujuttu ei kiinnosta ollenkaa niin lupaan itselleni karkkipussin jos saan sen tehtyä tai siihen seuraksi kun tekee niin saa ostaa jotain hyvää.

Sitten, annoskokoni herkkujen suhteen ovat järjettömiä. Päivässä kevyesti esimerkisi 500 grammaa karkkia, jäätelöä litra, suklaalevy ja vaikka pitza. Kyl muhun uppoo. Mutta tässäkin huomaan, että syön nämä yksin, en koskaan söisi näin muiden edessä. Joten ehkäpä herkutteluni olisi parempi siirtää, että esimerkiksi kun menemme kaverin kanssa leffaan tai bileisiin, koska tuo yksin syöminen on aivan selvä ongelma minulle. Tähän liittyen on myös ajatusmalli, että kun nyt olen syönyt yhden karkipussin niin se litra jäätelöä ei enää siihen päälle ole paha, eikä pitza eli minulla yhden herkun syöminen laukasee monesti toisenkin herkun syömiseen.

Ja viimeisenä mutta ehkäpä suurimpana on se, että syön herkkuja koska on viikonloppu. Tämä ajatusmallihan on aivan ääliömäinen, koska minulla se tarkoittaa, että jos olen lauantaina kotona (tai töissä) niin minulla on velvollisuus mussuttaa karkkia. Tästä on päästävä eroon, koska totuushan on se, että voin syödä herkkuja minä päivää tahansa mutta missään nimessä se ei ole velvollisuuteni viikonloppuna.

Olen nyt alkanut nähdä ongelmakohtiani tämän syömisen ja herkuttelun osalta ja veikkaanpa, että se auttaa minua vähentämään huomattavasti herkuttelua, kun osaan tunnistaa ongelmakohtani. Minun tavoitteeni kuitenkin olisi, että osaisin lopettaa ajoissa ja myös sanoa, että ei kiitos tänään ei mieleni teekkään jäätelöä.



Tasaiset ruoka-ajat, rasvan saanti ja proteenit olen todennut helpottavan minun herkkuhimoani. Yksi minkä olen todennut auttavan, on se, että kun käyn juoksemassa niin sinä päivänä ei herkkuja tee niin paljoa mieli mutta tähän ei auta kävely, eikä muutkaan urheilut, en tiedä miksi.



Oletteko te huomanneet jotain tiettyjä ajatusmalleja syömisen suhteen? Entä mikä teidän tavoitteenne olisi tuon herkuttelun osalta? Ja mikä teitä auttaa hillitsemään herkkuhimojanne?

Tintta

Hyvää huomenta!

No niin heitelläänpä niitä mittoja kehiin. Eli perustietoa: 24-vuotias, 163 pitkä, paino ? (villi veikkaus on noin 63-67 kg väliin asettuva).
Mitat:
Vyötärö : 70cm
Napa: 78 cm
Pömppis(alamaha) : 85 cm
rinnan alta: 75 cm
rinnan päältä: 85 cm
lantio: 90 cm
takapuolen keskikohdasta: 99 cm
reisi oikea (keskikohta): 54 cm paksuin: 57 cm
reisi vasen (keskikohta): 54 cm paksuin: 58 cm
Pohje oikea: 37 cm
pohje vasen: 38 cm

Tulipas numeroita, mutta tältä näyttää tilanteeni. Katsotaan pääsiäsen jälkeen, että mihin suuntaan muutosta on lähtenyt tulemaan. Olen omasta mielestäni kummallisen mallinen, mitä mieltä te olette?
Tavoitteita en osaa sanoa, sen tiedän että rasvaa on liikaa joka paikassa. Varsinkin alamaha ja reidet ovat minun ongelmakohtani. Enkä tahtoisi laittaa mitään tavoitteita, että tämä on tapahduttava silloin ja silloin x kuukaudessa, koska tahdon kuitenkin oppia syömään perusterveellisesti ja liikkua, joten tämä on loppuelämän juttuja ja ensin tahdon nähdä, että mihin tämä suuntaus lähtee vaikuttamaan ja sen jälkeen katotaan, että mistä olisi varaa ottaa pois ja parantaa. Tämän veikkaisin tulevan viimeisten viiden kilon kohdalle kysymykseen.
Kuitenkin jotain on sanottava päämääristä, että itekkin jaksaa niin kerrotaan se, että minulla on eräät farkut, jotka menevät päälle juuri ja juuri mutta niitä ei voi käyttää missään nimessä, niin niiden käyttö olisi enemmän kuin täydellistä. Toinen on, että minulla on eräs mekko jota rakastan (se ei ole koskaan mennyt päälle, ostettu kevyempiä päiviä varten:D:D), se on aika pieni ja sinä päivänä kun saan sen mekon päälleni ja voin vielä käyttää sitä, niin tiedän että olen aika lailla tavoitteessani. Veikkaan, että painoni tulisi silloin olemaan jotain 55 kg luokkaa. Mekko ei anna kyllä senttiäkään periksi, että sen eteen tietää kyllä tehneensä töitä.:) Kilollisesti voisin veikata, että päämääräni tuli olemaan noin 52-55 kg luokassa. Aika pieniä lukemia mutta mielestäni ihan mahdollisia.

Tulen syömään hyvin koko tämän aikana, en aio olla nälkäkuurilla misään nimessä. Tahdon kuitenkin jaksaa loppuelämäni tätä ja toiseksi minä tykkään enemmän lihaksikkaammasta versioista kuin laihoista.

Mikä on teidän unelmavartalonne? Ja olenko oudon mallinen? Mielestäni olen kun nuita mittoja aloin tarkasteleen:D

Siinä vähän vatsalihaksen mallia minkälaiset ne sais olla<3




Tintta

Kuva täältä

Uusi päivä

Poistin kaikki tekstit, koska jos ihan rehellisiä ollaan niin en ole ollut kovinkaan ahkera liikunnan ja syömisen suhteen. Itse asiassaolen vaan lihonut:D Masistelin sitä pari päivää mutta sitten päätin nousta. Oli kummallista huomata, että mitä enemmän ajattelin ruokaa sitä enemmän se minua kiehtoi. Nyt siis uudet päivät ja uudet kujeet.

Eli, olen päättänyt etten laske laisinkaan kaloreita, ehkä suurin piirtein mutten orjallisesti. Se sai minut vaan tuntemaan suuren suurta ahdistusta. Joten nyt vaan mennään mutu-tuntumalla ja koitetaan tehdä parempia ratkaisuja päivittäin.

Urheillut en ole läheskään niin paljon kun syksyllä, johtuen siittä, että kroppani irtisanoi joka ikisen yhteistyösopimuksensa ja minä olen ollut sairaslomalla. Mutta nyt alkaa onneksi sen suhteen näkymään valoa tunnelin päässä. Jännä muuten miten hankala onkaan saada itseään liikkeelle kun on 1,5 kuukautta pitänyt pienimuotoista taukoa. Onneksi juoksukelit ovat taas lähempänä. Se on kyllä loistava pään nollaus keino. ME LIKE! Puntille pitäisi mennä ja edellee haluan sen kotijumpan vatsalihaksiin ja käsiin mutta nämä aloittelen sitten paremmin kun sairaslomani on ihan virallisesti lopussa ja pääsiäinen ohi:)
Kävin ennen joulua pienemmän koossa kun varmaan noin 7 vuoteen mutta olen ottanut takaisin noin pari senttiä kaikista mitoissa:D Toisaalta naurattaa, että pitääkö tämä kaikki oppia kantapään kautta, toisaalta itkettää, että mitä olen ajatellutkaan.
En osaa sanoa mistä tuo ahmiminen johtui, koska usein minun ei edes tehnyt mitään mieli mutta oli vaan pakko täyttää itsensä ja sit ahmin kun hengen hädässä kaikkea naamariin. Olen miettinyt, että söin vähän yksinäisyyteen,johonkin ahdistukseen (että ku ei saa liikkua jne niin vedetään kaikki ranttaliksi) ja syksyn kovan liikuntamäärän jälkeen urheilu tippui nollaan ja se oli tässä varmasti auttavana tekijänä. On jännää, että mitä enemmän liikun sitä paremmin syön ja mitä vähemmän sitä huonommin.
Mistä tämä uusi alku? No kun heräsin yks yö siihen kun hikoilin kun pieni porsas ja sydän hakkas ku hullu, enkä saanut happea kunnolla, tiesin tasan tarkkaan, että se johtuu ruokavaliostani. Kroppani ei voinut hyvin, ei todellakaan. Se kaipas päivittäisiä rahka-annoksia karkin tilalle. Onneksi heräsin. Muuten tulokset voisivat olla todella ikävää luettavaa.
Mitat voisin laittaa huomenna ja katsotaan siitä, mihin suuntaan kaikki lähtee liikkumaan. Edelleenkään en halua olla laiha, vaan treenattu. Mietin eilen lenkillä, että jos ihmisten pitäisi kuvailla minua sanalla minkä toivoisin sen olevan ja tulin siihen tulokseen, että tahtoisin ihmisten kuvailen ulkonäköäni, että hän on se urheilullinen tai treenattu. Siinäpä onkin tavoitetta:)
Miten sinä toivoisit, että sinua kuvailtaisiin?
Tintta