Huomaamatta

Mietin tässä töissä, että miten helppoa täällä onkaan syödä kaikenlaista mitä ei tule oikeastaan edes mietittyä. Meidän työpaikalla on JOKA päivä tarjolla erilaisia keksejä ja pullia, yleensä tuoretta tavaraa ja sitä on tarjolla joka välissä. Töissä karkkivarastomme ovat kyllä ihan uskomattomat ja siinä sitä muiden seurassa tai kun käy varastolla niin huomaamatta laittelee suuhunsa jos jonkinmoista. Sitten jos olet töissä pitempiä hetkiä, esimerkiksi monta päivää putkeen syöt joka päivä jotain herkkuja ja yleensä se ei jää mihinkään yhteen pullaan. Nyt kun pääsiäinen on tulossa, joka tuutista tulee herkkuja ihan niin, että ahdistaa.

En tiedä kiinnitänkö liikaa huomiota siihen, että nyt et syö ja sitten kun kiellän mietin asiaa koko ajan. Tiedän, että kieltäminen voi johtaa katastroofeihin mutta koska tiedän itsestäni, että olen aivan selvästi sokeriin koukussa ja että en syö siihen, että minun oikeasti tekis mieli jotain vaan siihen, että minulla on tylsää, telkkarin edessä kuuluu napostella jotain ja niin edelleen niin kieltäminen tekee hyvää(tässäkin on yksi, että minunhan ei välttämättä tee karkkia maun takia mieli vaan sen takia, että kaipaan sitä ähkypähky-tunnetta, minkä saan kun vedän sen puoli kiloa karkkia). Kuitenkaan en ihan totaalilakossa ole, koska paistoin eilen illalla itselleni lätyn (ilman sokeri) ja laittoin iltapalarahkastani osan siihen päälle ja mussutin. Iltapalarahkaani olin laittanut persikoita (huuhtelen ne yleensä ennen käyttöä) ja nehän ovat erittäin makeita, joten tämäkin vei makeannälkääni ja pienempi pahe mitä karkit. Mutta kuitenki oli hyvää:) Ero tähän oli normaaliin herkutteluuni verrattuna, että en tehnyt lättyjä kasaa ja ostanut siihen päälle litraa jäätelöä, joten olen ylpeä itsestäni. Se erään yön herääminen on vieläkin kamala painajaisena mielessäni.

Eräs myös erittäin paha tapani on se, että palkitsen ja suostuttelen itseni tekemään asioita karkin voimalla. Tämä on nyt loputtava täysin. Esimerkiksi jos joku koulujuttu ei kiinnosta ollenkaa niin lupaan itselleni karkkipussin jos saan sen tehtyä tai siihen seuraksi kun tekee niin saa ostaa jotain hyvää.

Sitten, annoskokoni herkkujen suhteen ovat järjettömiä. Päivässä kevyesti esimerkisi 500 grammaa karkkia, jäätelöä litra, suklaalevy ja vaikka pitza. Kyl muhun uppoo. Mutta tässäkin huomaan, että syön nämä yksin, en koskaan söisi näin muiden edessä. Joten ehkäpä herkutteluni olisi parempi siirtää, että esimerkiksi kun menemme kaverin kanssa leffaan tai bileisiin, koska tuo yksin syöminen on aivan selvä ongelma minulle. Tähän liittyen on myös ajatusmalli, että kun nyt olen syönyt yhden karkipussin niin se litra jäätelöä ei enää siihen päälle ole paha, eikä pitza eli minulla yhden herkun syöminen laukasee monesti toisenkin herkun syömiseen.

Ja viimeisenä mutta ehkäpä suurimpana on se, että syön herkkuja koska on viikonloppu. Tämä ajatusmallihan on aivan ääliömäinen, koska minulla se tarkoittaa, että jos olen lauantaina kotona (tai töissä) niin minulla on velvollisuus mussuttaa karkkia. Tästä on päästävä eroon, koska totuushan on se, että voin syödä herkkuja minä päivää tahansa mutta missään nimessä se ei ole velvollisuuteni viikonloppuna.

Olen nyt alkanut nähdä ongelmakohtiani tämän syömisen ja herkuttelun osalta ja veikkaanpa, että se auttaa minua vähentämään huomattavasti herkuttelua, kun osaan tunnistaa ongelmakohtani. Minun tavoitteeni kuitenkin olisi, että osaisin lopettaa ajoissa ja myös sanoa, että ei kiitos tänään ei mieleni teekkään jäätelöä.



Tasaiset ruoka-ajat, rasvan saanti ja proteenit olen todennut helpottavan minun herkkuhimoani. Yksi minkä olen todennut auttavan, on se, että kun käyn juoksemassa niin sinä päivänä ei herkkuja tee niin paljoa mieli mutta tähän ei auta kävely, eikä muutkaan urheilut, en tiedä miksi.



Oletteko te huomanneet jotain tiettyjä ajatusmalleja syömisen suhteen? Entä mikä teidän tavoitteenne olisi tuon herkuttelun osalta? Ja mikä teitä auttaa hillitsemään herkkuhimojanne?

Tintta