Poistin kaikki tekstit, koska jos ihan rehellisiä ollaan niin en ole ollut kovinkaan ahkera liikunnan ja syömisen suhteen. Itse asiassaolen vaan lihonut:D Masistelin sitä pari päivää mutta sitten päätin nousta. Oli kummallista huomata, että mitä enemmän ajattelin ruokaa sitä enemmän se minua kiehtoi. Nyt siis uudet päivät ja uudet kujeet.
Eli, olen päättänyt etten laske laisinkaan kaloreita, ehkä suurin piirtein mutten orjallisesti. Se sai minut vaan tuntemaan suuren suurta ahdistusta. Joten nyt vaan mennään mutu-tuntumalla ja koitetaan tehdä parempia ratkaisuja päivittäin.
Urheillut en ole läheskään niin paljon kun syksyllä, johtuen siittä, että kroppani irtisanoi joka ikisen yhteistyösopimuksensa ja minä olen ollut sairaslomalla. Mutta nyt alkaa onneksi sen suhteen näkymään valoa tunnelin päässä. Jännä muuten miten hankala onkaan saada itseään liikkeelle kun on 1,5 kuukautta pitänyt pienimuotoista taukoa. Onneksi juoksukelit ovat taas lähempänä. Se on kyllä loistava pään nollaus keino. ME LIKE! Puntille pitäisi mennä ja edellee haluan sen kotijumpan vatsalihaksiin ja käsiin mutta nämä aloittelen sitten paremmin kun sairaslomani on ihan virallisesti lopussa ja pääsiäinen ohi:)
Kävin ennen joulua pienemmän koossa kun varmaan noin 7 vuoteen mutta olen ottanut takaisin noin pari senttiä kaikista mitoissa:D Toisaalta naurattaa, että pitääkö tämä kaikki oppia kantapään kautta, toisaalta itkettää, että mitä olen ajatellutkaan.
En osaa sanoa mistä tuo ahmiminen johtui, koska usein minun ei edes tehnyt mitään mieli mutta oli vaan pakko täyttää itsensä ja sit ahmin kun hengen hädässä kaikkea naamariin. Olen miettinyt, että söin vähän yksinäisyyteen,johonkin ahdistukseen (että ku ei saa liikkua jne niin vedetään kaikki ranttaliksi) ja syksyn kovan liikuntamäärän jälkeen urheilu tippui nollaan ja se oli tässä varmasti auttavana tekijänä. On jännää, että mitä enemmän liikun sitä paremmin syön ja mitä vähemmän sitä huonommin.
Mistä tämä uusi alku? No kun heräsin yks yö siihen kun hikoilin kun pieni porsas ja sydän hakkas ku hullu, enkä saanut happea kunnolla, tiesin tasan tarkkaan, että se johtuu ruokavaliostani. Kroppani ei voinut hyvin, ei todellakaan. Se kaipas päivittäisiä rahka-annoksia karkin tilalle. Onneksi heräsin. Muuten tulokset voisivat olla todella ikävää luettavaa.
Mitat voisin laittaa huomenna ja katsotaan siitä, mihin suuntaan kaikki lähtee liikkumaan. Edelleenkään en halua olla laiha, vaan treenattu. Mietin eilen lenkillä, että jos ihmisten pitäisi kuvailla minua sanalla minkä toivoisin sen olevan ja tulin siihen tulokseen, että tahtoisin ihmisten kuvailen ulkonäköäni, että hän on se urheilullinen tai treenattu. Siinäpä onkin tavoitetta:)
Miten sinä toivoisit, että sinua kuvailtaisiin?
Tintta
2 kommenttia:
Haluaisin,että minua kuvailtaisiin sopusuhtaiseksi, naiselliseksi ja kiinteäksi.
En halua olla laiha ja löysä (kuten monet ovat) vaan mieluummin kiinteä ja normaalipainoinen. :)
Stemppiä!
TOdella minet ovat tälläisia laihaläskejä ja se ei ole kyllä mitenkään kauniin näköistä mielestäni. Mieluummin otan sen pyöreän pepun, joka (toivoittavasti) salilla käymisen takia saa. :)
Lähetä kommentti